4. heinä, 2022

Isokonnantatar - hyvä vai haitallinen vieraslaji?

Tulppaanien aika alkoi olla ohi, ja koristelaukka jaksoi vielä tuoda väriä keväiseen maisemaan, kun syksyllä perustettu perenna heräsi ensimmäiseen kesäänsä Espoonlahden Ristiniemessä. Luottopuutarhurin antamat maksaruohot olivat kuin kotonaan. Isomaksaruohoa näytti kasvavan myös villinä lähiympäristössä. Hakua vastaan läheltä saadut rodot kukkivat. Mänty ja jouluna valaistu kuusi tekivät vuosikasvuja.

Perennapenkkiin ja sen ympärille alkoi ilmestyä pitkään varteen hennon rosaa tähkämäistä kukkaa tekevä kasvi. Sen nimeksi tunnistettiin konnantatar nettisovelluksen avulla. Hyötykasviyhdistyksen verkkosivujen tiedon mukaan "Isokonnantataria löytyy usein vanhoista kartanopuistoista viljelyjäänteenä. Korkeus 50-80cm. Jäykkien varsien latvoissa pieniä vaaleanpunaisia tähkämäisiä kukintoja. Muodostaa tiheitä kasvustoja. Sopii erinomaisesti metsä- ja rodopuutarhaan, rantaalueelle yms. Kukkii kesä-heinäkuussa. Herkkä kesäisissä kukkakimpuissa."

Wikipedian mukaan "Isokonnantatar on Suomessa rauhoitettu ja erityisesti suojeltu koristeellinen tatarkasvi. Aikaisemmin isokonnantatar tunnettiin nimellä konnantatar ja luokiteltiin pihatatarten laajaan sukuun nimellä Polygonum bistorta. Kasvin tieteellinen nimi on Bistorta officinalis - Yläluokka: Konnantattaret".

Wikipedian taustoituksen mukaan Isokonnantattaren pääesiintymisalue ulottuu Etelä- ja Keski-Euroopasta itään Baikaljärvelle saakka. Fennoskandiassa lajin alkuperäiset esiintymät keskittyvät Äänisjärven ympäristöön ja Kuolan niemimaalle. Suomessa isokonnantatarta pidetään muinaistulokkaana, mutta kasvin ainoa luontainen kasvupaikka Suomessa on kuulemma Loimaalla. Istutettuja tai satunnaisesiintymiä isokonnantattaresta tunnetaan lähes koko maasta. Osa esiintymistä ovat sotatulokkaita.

Pihallani kasvoi siis vieraslaji, mutta millainen vieraslaji on muinaistulokas?

Kotimme on Ristiniementien varrella siinä kohtaa, jossa tien rannan puolella on vanhan Villa Korsnäsin alue. Villa Korsnäsia on muinoin hoidettu huolella, mutta ihan muinaistulokkaiden aikakauteen senkään historia ei taida yltää. Muinaistulokkaat ovat ihmisen myötävaikutuksella uudelle maantieteelliselle alueelle levinneitä kasveja. Leviäminen on tapahtunut niin kauan aikaa sitten, että saapumisesta ei ole muistiinpanoja, eikä sitä muutoinkaan voida päätellä kovin äskettäiseksi tapahtumaksi. Suomessa muinaistulokkaana pidetään kasvilajia, joka on kulkeutunut maahan ihmisen myötävaikutuksella 1600-luvun alkupuolella tai sitä ennen. Sen jälkeen ihmisen myötävaikutuksella levinneet ovat uustulokkaita.

Sekä uus- että muinaistulokkaat ovat vieraslajeja. EU:n vieraslajiasetuksen mukaan haitallisiksi vieraslajeiksi määritellyt lajit on hävitettävä koko EU:n alueelta tai alueelta, jossa ne ovat haitallisia, jos ne jossain päin EUn alueella sattuisivat olemaan luontaisia. Haitallisuus tarkoittaa sitä, että tällainen vieraslaji vie kasvualan alueen luontaisilta lajeilta kuten esimerkiksi lupiini maitohorsmalta, tai Suomessa luontoon karatessaan minkki vesikolta.

Muinaistulokkaiden ja alkuperäiskasvien erittely on usein vaikeata. Samassa maassakin kasvilaji saattaa olla sekä luontaisesti levinnyt että muinaistulokas. Muinaistulokkuus tai uustulokkuus ei riipu maasta, vaan alueesta. Näin ollen esimerkiksi Ahvenanmaalla alkuperäinen kasvi voi olla Manner-Suomessa muinaistulokas tai Pohjois-Suomessa uustulokas.

Muinaistulokas voi olla myös kasvi, joka ei enää kasva alueella ilmaston muuttumisen vuoksi, mutta josta voi olla arkeologisia jäännöksiä. Suomessa vesipähkinä on muinaistulokas, jota ei enää esiinny luonnossa ja joka hävisi Etelä-Ruotsin Skånestakin vuonna 1918. Sitä esiintyy kuitenkin muun muassa Latvian eteläosissa.

Muinaistulokkaiden avulla voidaan paikantaa esihistoriallisia ja historiallisia asuinpaikkoja.

  • Wikipedia antaa tutun lähteen - Laine, Unto: Konnantatar. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 80.

Isokonnantatar on nimestään huolimatta tervetullut perennaani ja opiskelen lisää siitä, miten se on saapunut Espoonlahteen ja Ristiniemeen, jossa on ollut asutusta pitkään ennen meitä ja Villa Korsnäsiäkin. Kyse ei ole haitallisesta vieraslajista, jonka joutuisin kitkemään ja kokoamaan jätesäkkiin kaupungin hävitettäväksi. Tällainen kohtalo on mm. jättipalsamilla, kurtturuusulla ja lupiineilla. Olemme talkoilla yrittäneet saada jättipalsamiyhdyskuntaa tuhottua Soukansyrjässä viime kesänä, mutta se on urakka, jota on jatkettu ja jatketaan vielä tänä kesänä.

EU:n vieraslajiasetukseen minulla on erityinen suhde.

  • Neuvottelin neuvoston ympäristöryhmässä Suomen puolesta komission ehdotuksen pohjalta poliittisen sovun syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Sain ohjeen (tässä tapauksessa kategorisen sellaisen) neuvotella poikkeus häkissä pidettäville minkeille. Tanskan kollegan kanssa ja puheenjohtajamaan Kreikan tuella saimme läpi kirjaukset, joilla turvattiin silloin vielä Tanskallekin merkittävää turkisteollisuutta ja -elinkeinoa.
  • Toisen poikkeuksen neuvottelin seuraavana vuonna toimeenpanoon ja se koski täplärapua, joka on uhka jokihelmisimpukoille Suomessa. Suomi sai jatkaa täpäläravun pyyntiä ja myyntiä, jos lajin kantaa ei lisätä, ja jos Suomi tekee täpläravun kannan hallintaa koskevan suunnitelman. Se oli saavutus, mutta jätti toki töitä toimeenpanopuolella maa- ja metsätalousministeriölle. Omalta osaltani yritän tuhota muutaman täpläravun joka kesä rapujuhlien aikaan.
  • Tämän alan asiantuntijat ovat maa- ja metsätalousministerössä, ympäristöministeriösä, Luonnonvaraeskuksessa, Suomen ympäristökeskuksessa ja kunnissa.
  • Me jokainen voimme ottaa osaa haitallisten kasvien kitkemistalkoisiin, joita voi järjestää itse vaikkapa Espoon kaupungin ohjeilla tai osallistua muiden järjestämiin kuten esim WWF.

Kasvien tunteminen on luonnon monimuotoisuustyötä, jota tehdään mm Kestävä Espoo -ohjelman puitteissa.

Valtuuston asettaman Hyötytavoitteen (nro 3) mukaan Espoo -yhteisö ja espoolaiset toimivat kestävästi: Kestävien ratkaisujen käyttöönottoa ja kestävää elämäntapaa edistetään Espoo-tarinan mukaisesti Espoo-yhteisössä ja asukkaiden arjessa. Kaupungin toimintatapoja kehitetään tukemaan aktiivisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja kumppanuuksia. Kaupungin toiminnoissa ja palveluissa, kuten opetuksessa ja kasvatuksessa, talouden ja toiminnan suunnittelussa, kaupungin kehittämisessä, investoinneissa, työllisyystoimissa, hankinnoissa ja viestinnässä edistetään kaikkien kestävän kehityksen ulottuvuuksien ja ilmastotavoitteiden toteutumista. Jokaisella espoolaisella on hyvät mahdollisuudet tehdä kestäviä valintoja arjessaan ja valintojen merkityksellisyys kasvaa. Uusien kestävien toimintatapojen juurtumista arkeen tuetaan olosuhteita parantamalla, markkinoinnilla ja viestinnällä sekä suunnittelemalla ja toteuttamalla toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa. 

Tällaista yhteistoimintaa kehittää kestävän kehityksen asukaskumppanuusryhmät, joka kokoontuu elokuussa Villa Elfvikiin. Tästä lisää kolumneissani. Kestävän kehityksen käytännöt eivät ole rakettitiedettä vaan toisinaan ollaan kädet mullassa, toisinaan kiikarit silmillä - ja välillä istutaan kartan äärellä ja viestitellään verkostoihin. Tästä lisää elokuussa!

Uusimmat kommentit

26.11 | 07:05

Hyvää työtä Marika ja hyvin kirjoitettu. Tämä on hyvä vaihtoehto eri uutiskanavien ja sosiaalimedioiden tuottaman provosoivien näkökulmien vastapainoksi

15.09 | 13:14

Kun kukaan lääkäri ei halua eikä uskalla puuttua asioihin, niin mennään kaikilla rintamilla liian pitkälle. Näitä tarinoita olen kuullut 30 vuotta ja kuulen varmasti jatkossakin. Onnellinen loppu?

Jaa tämä sivu