26. helmi, 2022

Kun rauhantavoitteet peittyvät kyyneliin, on luotettava prosessiin

YK:n jäsenmaiden päämiehet hyväksyivät vuonna 2015 Kestävän kehityksen tavoitteet. Niitä on 17 ja ne ovat tähän mennessä tulleet tutuiksi Agenda2030 -nimisen tiekartan suunnannäyttäjinä matkalla tulevaisuuteen. Kestävää kehitystä rakennetaan ruohonjuuritasolta ja alueilta aina kansainväliselle tasolle saakka. Tavoitteet hukkuvat tuon tuosta yksityiskohtiin tai ovat kadota pandemiaan, luonnon ääri-ilmiöihin tai laajaan talouslamaan. Kestävän kehityksen rakentajat ovat oppineet sietämään keskeneräisyyttä. Eteenpäin mennään askel kerrallaan. On luotettava prosessiin.

Torstaiaamun 24.2.2022 uutiset Ukrainasta häivyttivät tavoitteet rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja kestävistä hallinnoista pommihälytyksiin. Kesti useita tunteja tajuta, että Euroopassa on sota, että Venäjän armeija on presidentti Putinin käskystä ylittänyt Venäjän ja Ukrainan välisen rajan tarkoituksenaan ottaa itsenäisen Ukrainan alueita väkivalloin haltuun. Venäjän ylimmän johdon toimista ei häikäilemättömyyttä puutu. Venäjän johto rikkoo surutta kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia – ja jatkaa edelleen muidenkin itsenäisten maiden uhkailua.

Ukraina ei ole ydinasevaltio, se ei ole NATOn jäsen, eikä EU:nkaan jäsen. Silti Ukrainan ja Euroopan edut linkittyvät monin tavoin toisiinsa. Naton jäsen ja ydinasevaltio USA katsoo, että senkin edut ovat kyseessä, kun Ukrainaan hyökätään. Mistä käsikirjasta tarkistetaan, mitä pitää tehdä? Sellaista opasta ei ole, mutta ainakin EU:n pelisäännöissä rauha on perussopimuksiin sisäänkirjoitettu tavoite. Syntyihän EU maanosaan, jonka sydämessä edelleen eletään molempien maailmansotien uhrien hautausmailla. Tarkoitus on ollut, että tämä ei enää toistu. Eurooppaa on rakennettu ratkaisemaan sopimalla, ei sotimalla.

Ukrainaa pommittaessaan Venäjä polttaa tuoreita vuonna 2014 tehtyjä sopimuksia rauhan rakentamisesta. Venäjän johto ei välitä taloudellisista pakotteista, joita sen instituutioihin ja sotaa rahoittaviin kansalaisiin oli kohdennettu jo usean vuoden ajan. Eikö mikään tunnu missään? Näinkö helppo on asettaa valtion päämiehen vallanhimo ihmisten oikeuksien edelle? Onko sopimusten ja pakotteiden aika ohi? Ukrainassa kuolee ihmisiä, isät jäävät puolustamaan kotimaata, ja perheet pakenevat evakkojunilla.

RAUHA, OIKEUDENMUKAISUUS, HYVÄ HALLINTO ei kuulosta mielenosoitusten iskulauseelta, mutta sen pitäisi olla sitä. Kun joku maa rikkoo rauhan, se on rikos, joka vaurioittaa paljon, se tuhoaa monta elämää….mutta se ei (ehkä) tuhoa kaikkea, jos yhteiskunta oli ehtinyt rakentaa tapoja turvata kansalaistensa hyvä, yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Aina jää jotakin, jolta rakentaminen alkaa taas.

Yksittäisten maiden, EU:n ja USA:n pakotteilla avataan silmät ja räjäytetään maan tasalle rahapesuloita, joita hetki sitten ei haluttu nähdä, tehdään kannattamattomaksi organisoitunut rikollisuus, johon eilen ei haluttu puuttua,  ja avataan yritysten toimintatapoja, koska arvostus ansaitaan avoimuudella, ja annetaan tuki sille työlle, mitä on ehditty tähän mennessä tehdä yhteiskuntien vahvistamiseksi, oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi ja hyvän elämän takaamiseksi. Näitä tehtäviä on kirjattu Kestävän kehityksen tavoitteeseen numero 16 näyttämään suuntaa tiekartalla, jolla saatamme olla - raskain mielin mutta kuitenkin - etenemässä kohti tulevaisuutta.

Tänään lauantaina 26.2.2022 mielenosoituksessa Helsingissä meitä oli paljon. Kävelimme Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan juurelta Senaatintorille Suurkirkon portaille ja Aleksanteri II -patsaan juurelle. Huusimme henkistä tukea, ääntä ja kuvaa sosiaaliseen mediaan ja uutiskanaville: ”Putin alas, Venäjä ulos” - ”Rauha Ukrainaan!”– ”Rauha Eurooppaan ” – ”Rauha maailmaan”, mutta myös ”Путін вниз, Росія геть”! ja ”Путін відстой ”!

Tukea, rahaa, ruokaa, vaatteita, vilttejä, kenttäsairaaloita, luotiliivejä, kypäriä, tykkejä, turvapaikkoja järjestetään ja toimitetaan Ukrainaan, se riittää johonkin. Pakenevat ihmiset tarvitsevat paikkoja, ruokaa, juomaa ja hoitoa. Sitäkin löytyy, ja ehkä se riittää. Kun rauhan hinta lasketaan ihmishengissä, se on aina liikaa.

On suhteetonta, mitä yksi kansakunta joutuu uhraamaan, jotta estetään ydinaseen käyttö ja useamman kansakunnan tuho. Jotta olisi jotakin, josta taas aletaan rakentaa.