Faktat nettiin - miksipä ei!

Kaiken viestinnän perusta on kuuntelemisessa. Näin myös some -viestinnässä. Kuuntelemiseen, kuullun ymmärtämiseen ja sen arvioimiseen, onko oikea aika osallistua keskusteluun, ei välttämättä kulu kuin muutama sekunti. Mutta ne ovat tärkeät sekunnit. Viesti, joka siinä syntyy, eroaa suuresti niistä huitaisuista, joita tviiteissä ja muissa pikaviestivälineissä vilisee.  Ajateltu, ymmärrykseen perustuvaa viesti kertoo enemmän kuin pelkät sanat. Se kertoo lukijan ja toisten viestijöiden arvostuksesta.  

Päätös osallistua netissä käytävään keskusteluun asiapohjalta on aina haaste. Samalla on hyväksyttävä se, että 12 vuoden opinnot,  akateeminen loppututkinto, tohtorinhattu, tutkimusrahoista kilpailu, kansainväliset referenssit tai arvostettu henkilökohtainen verkosto eivät yhtäkkiä merkitsekään mitään. Nettikeskustelussa kuka tahansa, minkälaisessa tahansa mielentilassa, voi lähettää seuraavan kommentin – jonka jälkeen on taas mietittävä, onko oikea aika osallistua keskusteluun tai jatkaa keskustelua. Kuka tällaista jaksaa? Eikö olisi parempi pysyä areenoilla, joissa ymmärretään, mitä tarkistetun tiedon hankkiminen edellyttää? Netissä lähetetään paljon kommentteja lonkalta heitellen tai peräti trollaten.

Omista tutuista ympyröistä on hyvä lähteä laajempiin keskusteluihin, myös nettiin, toteavat Salla-Maaria Laaksonen, mediatutkija Helsingin yliopistosa,  ja Petro Poutanen, toimittaja ja yrittäjä. He ovat tutkineet asiaa, ja saaneet selville, että  akateemisetkin asiantuntijat saavat some -keskustelusta tärkeän lisän asiantuntijan ja tutkijantöihinsä. Ansioitunut tieteentekijä kertoo oppivansa jotakin kokemusasiantuntijalta. Salla-Maaria ja Petro väittävät, että tunne ja tieto voidaan yhdistää tavalla, joka hyödyttää kaikkia. He ovat perehtyneet siihen, miten tämä tehdään.

Median murros on muuttanut tavan kertoa ja jakaa uutisia. Nyt kaikki voivat olla uutisnikkareita. Ei niinkään kauan aikaa sitten, näin ei voinut tapahtua. Kun Poutanen aloitti nuorempana YLEllä, hänet ohjattiin on-line -deskille, jonka äärellä keltanokista oli vähiten haittaa kiireisen toimituksen tärkeälle työlle. Kun hän joitakin aikoja myöhemmin kävi taas YLE:ssä, oli on-line pöytä koko toimitustyön johtokeskus. Maailma on saavutettavissa netin välityksellä, ja netin kautta maailma myös rynnii uutiskynnyksille. Salla-Maaria Laaksonen on sometutkimuksen pioneeri Suomessa. Hänellä on tiriseviä esimerkkejä mm siitä, kuinka jääkiekon maailmanmestari Timo Jutila pääsee iltapäivälehden kommentaattoriksi kertomaan, mitä mieltä hän on tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan grillimakkaran karsinogeenit ovat yhteydessä syövän syntyyn. Timo Jutila oli ihmetellyt, miten makkara voisi aiheuttaa syöpää. Tästä tuli sen iltapäivälehden sen päivän otsikko. Sillä lytättiin ansiokas tutkimus, jota kyllä hyödynnettiin suurin piirtein kaikilla muilla foorumeilla mutta ei vielä silloin jääkiekkohallien grillikioskeissa.

Terveen tuntuinen reaktio olisi tietysti pysyä tällaisesta tosiasiat ohittavasta mediasta kaukana. Laaksonen ja Poutanen kuitenkin väittävät, että juuri tämän vuoksi asiantuntijoiden pitäisi opetella nettikeskustelun perusteet ja omalta alaltaan vielä syventävätkin opinnot. Jos asiantuntijat eivät ota tilaansa netissä, sen ottavat muut. Asiantuntijat - verkkokeskustelussa menestyäkseen – luovat oman "nettibrändinsä" tai roolinsa, jossa profiloituvat asiallisen tiedon esittäjiksi ilman vinoilua, sarkasmia tai kilpailua oikeassa olemisesta. He saavat viestintä läpi, koska keksivät tavan olla läpinäkyviä. Heidän viestinsä on tarkistettavissa helposti. He näyttävät myös tulevan jopa tykätyiksi ja siteeratuiksi. Osaava asiantuntija profiloituu luotettavaksi osallistujaksi, joka kirjoittaa, kun hänellä on jotakin sanottavaa. Sellaista some-keskustelijaa aletaan arvostaa. Ja somessa lukijoita on paljon.

Laaksonen ja Poutanen ovat haastatelleet suomalaisia akateemisia asiantuntijoita, jotka ovat ottaneet sosiaalisen median kanavat onnistuneesti käyttöönsä. Kokoamansa tiedot he jalostivat Faktat nettiin – Asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa -kirjaan (Gaudeamus, elokuu 2019). Kirja sisältää heidän oppinsa siitä, miten asiantuntijat voivat pärjätä tehokkaasti uudessa, haasteellisessa vuorovaikutusympäristössä.

Kun kokemusasiantuntija kertoo asiansa tyylillä, joka vetoaa kuulijaan ja tämän tunteisiin, hän ehkä valikoi faktoja, mutta onnistuu esittämään tarinan, joka jää mieleen. Tviitin lähetyksen jälkeen hänkin altistuu somen kirjavaan ”vertaisarviointiin” siitä, onko hänen kertomansa uskottavaa. Sama uskottavuustesti kohtaa asiantuntijan tviittiä tai blogia, jossa faktat ovat tarkat ja varoituksen sanat todistetaan tilastoilla.  Some-tutkijoiden mukaan asiantuntijan viestistä muistetaan usein kielteinen sävy, kun taas kokemusasiantuntijan tarinasta muistetaan myös sisältö. Tähän liittyy se oppi, jota Laaksosen ja Poutasen haastattelemat akateemiset asiantuntijat ovat somesta juuri kokemusasiantuntijoilta saaneet. Sen perusteella he ovat kehittäneet oman tyylinsä, jossa kokemus ei lyö faktaa korville, eikä toisaalta faktalla lytätä ilmaisuvoimaista tarinaa.

Yksi osa asiantuntijuutta tänä päivää on hallita vaihtelevia viesintätilanteita uskottavalla tavalla. Netti erilaisine applikaatioineen on kasvanut hyvin monenlaisten keskustelujen kentäksi. Valeuutisten aikakaudella on tilausta puheenvuoroille, joiden kirjoittajat antavat asiantuntemuksensa laajempaan julkiseen keskusteluun. Asiantuntijat, jotka tämän hallitsevat ovat arvokkaita organisaatioilleen ja laajemminki – he pystyvät omalta osaltaan kampittamaan valetietoa tuomalla faktat nettiin. He ovat sosiaalisen median sankareita!

Marika Paavilainen

Salla-Maaria Laaksonen ja Petro Poutanen olivat keskustelemassa asiatuntijoiden ja virkamiesten vapaamuotoisessa ”ilmiökerhossa” 11.9.2019. Ilmiökerhon Faktat nettiin -keskustelusta on kirjoittanut myös Kaisa Lähteenmäki-Smith blogissaan phenomalfinland.blog.