Marika Paavilainen ja Jari Stenius: Valtioneuvosto hyväksyi 8.4.2021 periaatepäätöksen Suomen kiertotalouden strategisesta ohjelmasta "Uusi suunta" ja aloitti samantien sen toimeenpanon. On siis aika päivittää jo helmikuussa julkaistu tekstimme. Kunnat ovat avainpelaajia, todetaan periaatepäätöksessä. Me olemme samaa mieltä. Suomen kiertotalouden vetureita ovat kunnat ja yritykset. Julkisen talouden tehtävänä on saada luonnonvarojen käyttö radikaalisti muuttumaan, jotta vuonna 2035 tuotanto ja kulutus pysyvät maapallon rajoissa.

Suomen kiertotalouden uusi suunta

Valtioneuvosto hyväksyi 8.4.2021 periaatepäätöksen kiertotalouden strategisesta "Uusi suunta" -ohjelmasta ja aloitti samalla sen toimeenpanon. Periaatepäätös  priorisoi 18  toimepidettä, nimeää vastuu- ja yhteistyötahoja, asettaa alkuvaiheessa käytettävät indikaattorit ja osoittaa määrärahat. Näillä väylämerkeillä ministeriöt navigoivat kohti vuoteen 2035 asetettuja tavoitteita. Merkittävimpinä yhteistyökumppaneina ovat edelleen yritykset ja elinkeinoelämä,  tutkimuslaitokset, kansalaisyhteiskunta järjestöineen sekä alueet -  ja kunnat. Merkittävää työtä tehdään myös EU:ssa, vaikka EU-tason politiikka-, rahoitus- ja säädöspäätösten osuus ei kansallisessa strategiassa olekaan kovin näkyvä.  

Suomi tavoittelee sitkästi kärkisijaa kiertotaloutta kehittävien maiden joukossa. Hallituksen paperi kertoo kuitenkin karun nykytilanteen: Suomessa kotimainen materiaalikulutus henkeä kohden on Euroopan suurinta. Euroopan tilastoviraston Eurostatin luonnonvarojen käyttöä ja materiaalien kierrätysastetta kuvaavien indikaattorien perusteella Suomi on kiertotaloudessa monia EU:n maita jäljessä – sijoilla 12-28 indikaattorista riippuen. Materiaalien kiertotalousaste (CMU, circular material use rate), joka kuvaa kierrätetyn materiaalin osuutta kaikesta materiaalin käytöstä, oli Suomessa noin 7 prosenttia vuonna 2018. EU:n keskiarvo oli noin 11 prosenttia.

Tuulta purjeisiin saadaan tavoitteista, jotka on periaatepäätöksessä asetettu siten, että Suomessa vuoteen 2035 mennessä:

- uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus vähenee ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö voi kasvaa siten, että kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa (vientituotteiden valmistukseen käytetyt luonnonvarat eivät kuulu tavoitteen piiriin); 

- resurssien tuottavuuden tulee kaksinkertaistua vuoden 2015 tilanteesta; lisäksi 

- materiaalien kiertotalousasteen tulee myös  kaksinkertaistua.

Jos käy siten kuin on ajateltu, vuonna 2035 tuotanto ja kulutus mahtuvat maapallon kantokyvyn rajoihin Suomessa.  Uusi suunta -ohjelma kiersi alkuvuonna kommenteilla ja lausuntokooste onkin antoisaa luettavaa. Palautetta antoi monilukuinen hallintoa, tutkimuslaitoksia, yrityksiä ja niiden järjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa järjestöineen, maakuntia, alueita ja kuntia edustava joukko, joka tulee osaltaan osallistumaan toimeenpanoon.

Määrällisiä tavoitteita pidettiin tarpeellisina. Luonnonvarojen käytön vähentämisen tulisi usean tahon mielestä koskea myös vientituotteita. Samoin yhteyttä EU-tason rahoitus- ja säädöspäätöksiin kaivattiin samoin kuin yhteyksiä laajemmin siihen työhön, jota yritykset ja  kansalaisyhteiskuntakin tekevät Suomen rajojen ulkopuolella. Suurimpina riskeinä nähtiin toimeenpanon pirstaloituminen  ja rahoituksen jakautuminen sitä myöten pieniin hankkeisiin vaikeasti seurattavaksi kokonaistavoitteen kannalta. Työllisyysvaikutusten epävarmuus tuotiin esiin ja perättiin tarkennusta alueellisiin todellisiin vaikutuksiin. Ylipäätään toimeenpanolta odotetaan eri tahojen kannalta reiluutta. Sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutusten arviointeihin olisi vielä satsattava. Pelkkä numeerisia tavoitteita kohti eteneminen teknisin seurantavälinein ei todennäköisesti kerrokaan mitään siitä rakenteellisesta muutoksesta, jota tavoitellaan.  Useat tahot totesivat, että materiaalien kiertotaloustavoitteet olisi kytkettävä ilmasto- ja energiastrategian linjauksiin ja toimeenpanoon.

Kiertotalouden strategisen ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen lähtökohdat ovat tiukasti kytköksissä  tavoitteeseen pysäyttää Ilmastonmuutos 1,5 celciusasteeseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. 

Periaatepäätöksessä linjataan nyt 18 keskeistä toimenpidettä, joilla ministeriöt sitoutuvat edistämään kiertotaloutta vuosina 2021-2024. Niillä luodaan kannusteita, vahvistetaan markkinoita, lisätään osaamista, edistetään digitalisaatiota ja tuetaan kestävän kehityksen mukaista ulkopolitiikkaa.

Ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä muiden vastuuministeriöiden momenteille osoitetaan määrärahaa ohjattavaksi eri toimien kautta rakenteelliseen muutokseen sekä keskeisille toimialoille, yrityksille ja kunnille. Osa rahasta tulee EU:n elpymisvälineestä. Tarkempi kohdentaminen tehdään hallituksen  hyväksyessä talousarviot, lisätalousarviot ja julkisen talouden suunnitelman (JTS). 

Tarvittava muutos on laaja ja ulottuu materiaalivirroista varaosiin. Kiertotaloudessa materiaalien ja tuotteiden käyttöikää jatketaan huoltamalla, korjaamalla ja erilaisilla päivityksillä ja käyttötavoilla kuten jakamalla tai lainaamalla. Elinkaarensa loppupäässä materiaalit hyödynnetään jätepolton sijaan raaka-aineena. Kiertotaloudessa kaikki käytetään hyväksi. Tästä hyötyvät ilmasto, luonto ja ihmiset, minkä vuoksi siihen panostetaan EU:n, jäsenmaiden ja kuntien tasolla.

Periaatepäätöksen toimet edellyttävät poikkeuksetta eri alojen yhteistyötä. Esimerkiksi kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouspotentiaali on merkittävä, sillä ala on yksi suurimmista kotimaisten luonnonvarojen kuluttajista. Kunnat ja alueet ovat kiertotalouden avainpelaajia. Kunnilla ja alueilla on merkittävä rooli muun muassa kiertotaloutta tukevien toimijaverkostojen ja - ekosysteemien mahdollistamisessa, sekä esimerkiksi kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden mahdollistamisessa ilmastotavoitteista lähtevällä kaavoituksella.

Joka neljäs suomalainen asuu kunnassa, jonka tavoitteena on olla vähähiilinen vuonna 2030.  Esimerkiksi Espoo etenee vakaasti kohti tavoitettaan muun muassa vähähiilisillä joukkoliikenne- ja energiaratkaisuilla. Espoossakin rakennusalan kanssa tehdään yhteistyötä, jotta jo nyt voimakkaan rakentamisen aikana ala harppaisi  kohti vähähiilisyyttä ja luonnonvarojen säästävämpää hyödyntämistä  mm. siirtymällä kohti kierrätysmateriaalien käyttöä.

Hiilineutraalisuutta tavoitellessaan Espoo on mahdollistanut kaavoituksella  esimerkiksi Keran ja Kiviruukin alueiden kehittämisen kiertotaloustoimijoiden ekosysteemeiksi. Espoolaiset ekosysteemit kokoavat koulutusta, tutkimusta, materiaalien testausta, ja mahdollisuuksia uudelle yrittämiselle jo toimivien yritysten kumppaneina. 

Kunnat päättävät, miten asemoivat itsensä kiertotaloudessa. Aina voi lisätä kierroksia siinä, mitä jo tehdään ja ainakin vakiinnuttaa kokeilujen hyviä kokemuksia. Taloudellinen tuki erityisesti start -up vaiheessa oleville kiertotaloustavoitteisiin sitoutuneille yrityksille on investointia markkinoiden vahvistamiseen. Kunnat ja kaupungit voivat tarkastella omaa toimintaansa lähilasein ja edellyttää hankittavilta palveluilta ja tuotteilta esim tiettyä kierrätysmateriaalin käyttöosuutta, korjauskestävyyttä tai varaosasaatavuutta kiertotalouden kriteereiden mukaisesti. Tämäkin synnyttää markkinoita. Eikä mikään estä aloittamasta vaikka heti luonnonvarojen käytön vähentämistä koskevan sopimuksen valmistelua oman kunnan osalta, mikä voisi pääkaupunkiseudulla tarkoittaa voimakkaan rakentamisen suhteuttamista entistä paremmin luonnonvarojen säästämiseen ja kierrätysmateriaalien käytön edistämiseen.